Takkilinjalla jatketaan edelleen..

Sain eilen viimeisen kouluhomman ennen heinäkuun lomaa lähetttyä. Sitä ollaan kai virallisesti kesälomalla. Hieman murhetta on aiheuttanut se, että meillä ovat lapset olleet sairaana juuri nyt, kun pitäisi päästä viikonlopuksi reissuun lähtemään.

Tänä aamuna oli aikaa viimeistellä tämä toinen takki, josta edellisessä postauksessa haaveilin. Takki jatkaa edellisen takin linjaa, mutta taskut parantelin mielestäni ensimmäistä takkia tyylikkäämmäksi. Tehosteväri kirkastui pronssin ruskeasta minun värimaailmoista muutenkin tuttuun kirkkaan keltaiseen. Keltaista siis vinonauhana hupun ja vetskan reunoissa sekä myös laskostaskussa taskun reunakaitaleen muodossa. Hyvin toimi siinäkin. Metsolan ruutufrotee jatkaa resorien tilalla ja laitoin sitä myös hupun vuoriksi. Helma sai jäädä tällä kertaa ilman resoria. Tikkauslankana käytin keltaista kirjontalankaa, kiilteli kauniisti. On tosin aika ohkasta, joten suurennuslasilla saa etsiä näistä kuvista sitä :)

Tämän takin omistaja on onneksi hieman toipilaanakin vapaaehtoinen kuvattava <3

Vetskan reunan vinonauhassa on tuplatikkaukset.

Meillä nirsoillaan.

Välillä on haasteellista, kun talossa asuu erittäin määrätietoinen pian ekaluokkalainen. Neiti tarvitsi paremman kesätakin, nämä ilmat kun eivät oikein ole hellineet kesälomalaisia. Takki on nyt valmis, mutta neitipä ei kelpuutakaan sitä. Siksi kuvissa mallina onkin nyt takkiin pari kokoa liian pieni pikkusisko. 

Kangasvalinnaksi osui hieman arka väri Ikean verhokagasta. No, takillehan ei liene käyttöä hetkeen, jos isompi neiti ei suostu pukemaan sitä, joten mitäpä se sitten haittaa. Henkarissa korkeintaan pölyttyy ;)Vuorikangas oli iänvanhoja äidin peruja olevaa kangasta, materiaali ei aivan varma, mutta olisiko kuitenkin puuvillasatiinia ollut. Hihoihin laitoin vähän liukkaampaa perus vuorikangasta. Resoreihin päätyi mustan resorin puutteessa Metsolan ruutufroteeta. Tikkauksiin sattui löytymään paksua tikkauslankaa aivan vuorikankaan sävyssä. 

Takin kaava oli taas murheenkryyni, kun pikaisella aikataululla kaivelin kaappeja. Kaava on muokkailtu versio Käsityöölehden kaavasta. Muuten malli on ihan okei, mutta unohdin, että Käsityölehden kaavoissa huput ovat minun makuun liian pieniä, tai pikemminkin liian pitkulaisen mallisia, korkeita ja niskalle jäävää mallia. Niin nytkin. Taskutkaan eivät miellytä silmää ihan niin paljon, kuin lehden kuvassa olleet. Liekö ompelijassa vai kaavassa vika? 

Takkeja pitäisi tehdä hieman useammin kuin vuoden välein, pikku kikat unohtuvat ja aikaa menee pähkäilyyn. No, joka tapauksessa tehtyä tuli ja kankaan kuosi ja takin värimaailma miellyttää ainakin omaa silmää. Ja ehkä tässä vielä ennen lomaa ehtii pikkusiskollekin takin tekemään, nyt kun on tullut harjoiteltua! Kappaleet on leikattuna jo valmiiksi. Siitä sitten kuvaa tulossa, jos joskus valmistuu.

7- vuotiaan synttäreitä ja eurolavahaksahdus

Vanhimmaisemme synttäreitä juhlittiin kovalla tohinalla, valmistelut aloitin aamulla ja juhlat olivat pystyssä klo 17:00.

Juhlissa ei tällä kertaa ollut lainkaan täytekakkua, kun lapset sitä eivät useinkaan juuri syö. Perustimme jäätelöbaarin kaikkine öyheineen ja lisäksi herkkupuolelle valmistuivat nämä nopeatekoiset ja kesäisen raikkaat mansikka-valkosuklaa kuppikakut. Esikoinen rakastaa mansikoita ja perineisesti niitä syödäänkin aina keskellä kesää vietettävillä synttäreillä. Tämä täyte-ehdotus olikin hänen oma toive, josta kuorrutteen sitten soveltelin. Leivontalogihan tämän ei pitänyt olla, mutta poiketaan nyt linjasta vähän sitten..

(Kuvan laatu on taas heikko, kiitos kännykkäni!)

Vielä ehdit tekaista nämä juhannusta makeuttamaan!

MANSIKKA-VALKOSUKLAA KUPPIKAKUT

Kakut:

3 munaa

2 dl sokeria

200 g sulaa voita

2 dl vehnäjauhoa

2 dl perunajauhoa

1 tl leivinjauhetta

Munat ja sokeri vaahdotetaan. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään munasokerivaahtoon rasvan kanssa vuorotellen, varovasti sekoittaen.

Taikina jaetaan muffinsivuokiin, tässä tapauksessa cupcakeja tuli 15 kappaletta, mutta esimerkiksi muffinsipellillä kakkuja voi tehdä 12 hieman isompaa.

Paistetaan 200 asteessa n. 15 min, kunnes pinta on kauniin vaalean ruskea.

Kuorrute:

1 prk Flora vispiä

1 pkt maustamatonta tuorejuustoa

100 g valkosuklaata sulana

 n. ½ dl tomusokeria

Mansikoita ja valkosuklaamuruja

Flora vispi vaahdotetaan. Tuorejuusto sekoitetaan huolellisesti vaahdon joukkoon. Sulatettu ja jäähdytetty valkosuklaa lisätään joukkoon. Maustetaan tomusokerilla. Täyte pursotetaan/levitetään kuppikakun päälle. Koristellaan mansikoilla ja suklaanmuruilla. Nam nam. 

Toinen tämän päivän asia liittyykin sitten eurolavoihin. Silloin kun tämä villitys kantautui minun korviini muutamia vuosia sitten, totesin, että tuohon en ainakaan haksahda. Mitenkähän kävi?

Vanha sänkyraasumme monessa muutossa mukana ollut, kolhiintunut ja nariseva sai viimein purkutuomion. Viime viikko oli stressaava koulujuttujen takia muutenkin ja useana yönä heräsin siihen, että ukkokulta käänsi kylkeä ja sänky tuntui hajoavan liitoksissaan. Viimeinen niitti sängyn purkamiselle oli se, että jalkapallon MM- kisat alkoivat ja mies kömpi eräänä yönä klo 2 nukkumaan ja herätti taas minut. 

Aloin miettiä väliaikaista ratkaisua sänkyongelmaan, sillä tämä opiskelija-asunto on toivottavasti mahdollisimman lyhytaikainen ja uutta unelmien sänkyä kannattaa pohtia kunnolla sitten, kun pysyvämpi katto on pään päällä. Muutoista viisastuneena! 

Eurolavat ovat vilahtaneet silmissä milloin missäkin blogeissa ja sitä myöten silmä on alkanut tottua niihin. Mikään uusi juttuhan ne eivät enää tosiaan ole. Niinpä meillä on nyt sitten lavat hiottuna, oljyämistä/petsausta odottelemassa... 

Pari yötä on jo lavoja testailtu ja tultu siihen tulokseen, että tukevampaa sänkyä saa hakea! 

Kunhan sänky saa viimeisen silauksen, niin kuvaakin voin tänne laittaa. Enemmänhän se on käsityötä, kuin tuo edellinen muffinsiaihe. Vai onko? Vuoden käsityöläinenhän oli kondiittori. Minun luomukset tosin ovat aika kaukana siitä :D

Maksimaalista mekon tekoa

Vihoinkin pääsin tämän himoitsemani Nanson trikoon kimppuun!

Pikkusisko Siiri on ollut täällä kesälomailemassa (lue: hoitanut meidän ja naapurinkin lapsia) ja intouduimme yötä vasten suunnitetlemaan maksimekkoa. Kaavat otettiin suuntaa antavasti eräästä vanhasta tunikan kaavasta ja vapaalla kädellä piirrettiin vähän uudenlaista kaula-aukkoa ja kainaloa sekä lisättiin maksimaalisesti pituutta. 

Sisko sattuu omistamaan vähän paremman kameran, kuin minä kännykkäkuvailija, niin jouduin sitten hieman epämieluisaan hommaan, eli kuvattavaksi. 

Hauskinta tässä projektissa oli tietenkin se, että kesällä kaikki kaavoitusopit voi heittää odottelemaan syksyä ja keskittyä tekemään niin kuin hyvä tulee. 

Siirille kuuluu kiitos erityisesti ideasta käyttää Paapon pehmeäätrikookudetta mekon olkaimina, niistä tuli niin HIENOT! Vyö kehiteltiin sitten samalla köysilinjalla jatkaen. 

Mitäs tykkäätte?