Lankatekniikoiden käsikirja

Otsikko antaa sellaisen kuvan, että koukut ja puikot olisivat näin heinäkuun helteissä heiluneet, mutta ehei. Sen sijaan olen tehnyt (lähes) uutta aluevaltausta puutöiden parissa. Naapureita on häiriköity koko viikko hiomakoneen äänellä, kun olen yrittänyt päästää keittiön pöytää vanhoista lakoista. Tiukassa oli, mutta voiton puolella pian ollaan! Ihan vähän olen ehtinyt myös toteuttaa lupaamaani eurolavaprojektia, sittenpähän näette.. ( ehkä, jos joskus valmista tulee ;) )

Koska ryskähommista ei ole valmista kerrottavaa, päätän nyt keskittyä tässä postauksessa kehuskelemaan vanhoilla saavutuksillani. Onneksi joukossa on myös muiden hienojen käsityöihmisten saavutuksia, joten ihan pelkkää omakehua ei ole luvassa.

Viime joulunalla ilmestyi Tammelta Ritva Koskennurmi-Sivosen toimittama Lankatekniikoiden käsikirja. Nimensä mukaan kirja esittelee erilaisten lankatekniikoiden perusteita sekä niistä sovelettuja ohjeita. Mukana on kymmenen virkkaukseen perustuvaa tekniikkaa, kinnasneulatekniikkaa, erilaisia pitsitekniikoita sekä solmu- ja verkkotekniikoita. Monet kirjassa esitellyt ohjeet ovat raikkaita ja moderneja versioita ikivanhoista ja perinteisistä sekä uudemmista lankatekniikoista.

Kirjan toimittaja FT Koskennurmi-Sivonen  on yliopistolehtori, joka opettaa Helsingin yliopistossa ja on vetänyt muun muassa Erikoislankatekniikoiden kurssia, jossa minäkin olin syksyllä 2012 mukana. Kurssi kuuluu käsityönopettajaopintojen valinnaisiin opintoihin ja siitä huolimatta, että en ole kokenut itseäni kovin näpertelijätyypiksi, halusin ehdottomasti mukaan kurssille. Tarkoitukseni oli kerrankin tehdä jotain pientä ja kokeilla kuinka pökkelösormeni taipuvat näpertelyyn. Kurssin alussa meille kerrottiin meneillään olevasta kirjaprojektista, johon haluttiin mukaan uusia tapoja käyttää vanhoja tekniikoita. Kurssilla tehtävillä töillä oli mahdollisuus siis päästä mukaan kirjaan, jos kustantaja ja toimittaja sekä tietysti itse työn tekijä olisivat halukkaita. 

Kurssi sinänsä oli ehkä hienoimipia kursseja koko käsityötieteenopinnoissa. Kurssin vetäjä on ehdottomasti yksi parhaista opettajista ja luennoitisjoista, joihin olen opinnoissani törmännyt. Kuitenkin, kuten usein, kurssityön suunnittelu ja palauttaminen jäi minulla kiireiden keskellä viime hetkeen. Vielä palautusta edeltävänä päivänä olin varma, että en ehdi edes aloittaa työtä, mutta niin vain syntyi ommeltuna pitsinä rannekoru, jonka ehdin palauttaa oikeaan aikaan. Hämmästys oli suuri, kun kustantaja halusi korun kirjaan. 

Lyhyesti ommellusta pitsistä: Ommeltu pitsi tekniikkana on tunnettu ainakin 1500-luvulta lähtien, jolloin pienisilmäisten ja ohuiden neulojen valmistus mahdollisti hienojen pitisen ompelemisen. Pitsi valmistetaan ompelemalla erillisellä langalla joko moninkertaisen tiiviin kankaan tai esim. muovin päälle suunnitellulle kuviolle tukilangasta "kehykset". Kehysten sisälle kuvio täytetään halutuilla pistoilla. Kun työ on valmis, tukilangat irrotetaan alustasta ja pitsi on valmis käyttöön sellaisenaan tai koristeeksi suunniteltuun työhön. Perinteisesti materiaaleina on siis käytetty ohuita, yleensä valkoisia lankoja ja tuloksena on hienoa pitsiä. Omassa työssäni käytin helmenvalkeaa helmilankaa ompeluun ja hopeoitua kuparilankaa kehyksiin sekä lisäksi koriteena myös turkooseja helmiä.

Kuva: Lankatekniikoiden käsikirja s. 141 

Tässä siis pieni esittely omalta osaltani Lankatekniikoiden käsikirjasta. Vaikka monet tekniikat pohjautuvat pienen näpertämiseen, kirja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen myös suurempien linjojen ihmisille. Monista tekniikoista esitellään versio, jonka kanssa pärjää pökkelösormikin. Ja mikä estää kokeilemasta kirjassa esiteltyjä tekniikoita muillakin materiaaleilla ja tekniikoita yhdistämällä?

Kiinnostaisiko ommellusta pitsistä lukea enemmän? Oma haaveeni on ollut, että ehtisin kokeilla enemmänkin ommellun pitsin mahdollisuuksia. Nyt kun kokeilut ovat jääneet tuohon yhteen versioon