Kun oikein ajattelen asiaa, on palattava ajassa taaksepäin.
Kukapa olisi uskonut, että näitä lehtiä väkertämällä
voisi kotiäiti saada tulevaisuuden näyttäään aivan erilaiselta?
Nyt, melkein neljä vuotta sitten ihmettelen sitä itsekin.
Suurta ompelullista taitoa näissä ei ole.
Jotakin muuta näissä on täytynyt silti olla.
Oi niitä aikoja,kun aloitteleva opiskelija
teki sidontaa kangaspuiden alla.
Turvonneet sormet näpertävät solmuja.
Ja viikkoja on 37.
Kädet kurkottavat vatsan yli luhaan.
Napakka veto.
Napakka potku.
Jaksa vielä hetki masussa pikkuinen!
Äiti laulaa:
"Saako satu sisään tulla
Kilistellä tiukusella,
tiukusella kullatulla?"
Isosiskoille syntyy värikkäät tyynynpäälliset.
Tyynyt ehtivät arviointiin, äiti ei.
Kätilöopiston ikkunan takana leijilee kevyt ensilumi.
Tervetuloa maailmaan pikkuinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti