Jouluinen postaus blogihiljaisuuden jälkeen

No näinhän tässä on käynyt, että blogimerkintöjä ei tälle syksylle ole oikein päässyt kertymään. Kiireinen elämäntilanne on aiheuttanut pienen blogitauon. Mietin jo lopettamistakin, kun aikaa ei tunnu olevan. Mutta kun kuitenkin maisteriopintoja varten täytyy kerätä portfolio, niin samahan se on vaikka tännekin sitten laittaa kuvia :)

Jouluksi on ollut vireillä kaikenlaista. Gradu on saanut jäädä jäähylle pariksi viikkoa, ehkä se sitten avautuu joulun jälkeen uusin silmin tai joitain.. toivotaan ;) Vähän hirvittää taas tuo kevät, että mitä tulikaan valittua vielä gradun rinnalle. Mutta näillä mennään. Nyt nautitaan joulusta! Tässä muutama kuva puuhasteluista joulukuun ajalta..

Joulumänty

Kuplasukkatehdas, mukana myös yksi aplu

Trikookankaan maalaaminen

Kankaan painanta ja konekirjonta 

Porojen sabluuna kopioitu suoraan Pinterestistä ja muokattu vähän mieleiseksi. Näin tällä kertaa.

Hui miten karmean näköisiä vuoden pimeimpään aikaan yöllä otetut kännykkäkuvat voivat olla!

Hupparin kaavoitus (Joka tyypin kaavaikirja + vanha paita)miehelle. Y

Pakettiin lähtee myös tämä autokaveri/niskatyyny, jonka toinen puoli itse maalattua (edellä) joustocollegea ja toinen puoli Ikasyrin vinoraitaa.

Päiväkotiryhmille lähti nämä pussukat. Sisältönään mustavalkoista eläinkuviokangasta ja kangastusseja. Pääsevät muksut värityshommiin.

Tällaista tällä kertaa. Jouluun on kuusi yötä, tässähän ehtii vielä vaikka mitä..

Ja jos mulla ois rikas joulupukki, niin se toisi mulle paremman kameran niin, että blogikuvaus myös pimeään vuodenaikaan innostaisi.

Loom Bandsit, viimeisen harjoittelun haksahdus.

Ysien kokonaisuuden loppua varten tarvittiin jotain kevennystä ja näppärää ekstratekemistä, jos oma varsinainen tuote tulee valmiiksi. Ennen kuin ope voi opettaa, täytyy itsekin osata...

Niinpä höyrähdin tähän trendijuttuun, joka alunperin vaikutti minusta aivan joutavanpäiväiseltä, mutta samalla toi toisaalta hämäriä muistoja mieleen. Niin kuin näitä tämän tyyppisiä olisi ollut joskus hamassa menneisyydessäkin? Loom Bandsit ovat siis pieniä kumisia lenkkejä, joista erilaisin menetelmin voi taiteilla vaikkapa tällaisia rannekoruja.

Ja minähän innostuin kokeilemaan niitä menetemiä. Vasemmalta oikealle: Kahta haarukkaa apuna käyttäen syntynyt ranneke, kaksi virkkauksen tapaan syntynyttä ranneketta, omaa keppiviritystä käytettynä syntynyt kaksinkertaisilla lenkeillä tehty ranneke (tässä ohje yksinkertaisena, "keppeinä" sormet), kaksinkertaisila lenkeillä tehty ketjuranneke sekä kolminkertainen ketjuranneke. 

Erityisesti sormitekniikat ovat kivoja ja helppoja pientenkin lasten kanssa. Ekaluokkalainen lenkkeili juuri itselleen avaimenperän tuolla yllä olevalla ohjeella. 

Pussillinen Loom Bands kumilenkkejä maksaa parista eurosta ylöspäin ja mukana tulee koukku sekä S-lenkkejä, joilla valmiin työn voi päätellä. Bandseilla voi tehdä monenmoista muutakin, kuin rannekoruja: Avaimenperiä, pieniä hahmoja jne. Innokkaimmat bandsailevat kynäpenaaleita ja jopa yhden mekonkin taisin bongata googlen ihmeellisestä maailmasta. Ei kun asua suunnittelemaan! Valmiita loomeja, eli kehikkoja myydään askartelukaupoissa, mutta kuten kuva osoittaa, niitä ei aina tarvi. Toki monenmoista kivaa kuviota kehikoiden avulla voi saada. Taidanpa käydä ostamassa.

Jotta ette ihan höyrypäänä minua pitäisi, niin kyllä siellä harjoittelussa ysien kanssa tehdään muutakin kuin hömppähommia. Alla pari kuvaa makrameesta, kun jouduin vähän pohtimaan miten erään ysiluokkalaisen makrameehaasteet ratkaisisin, jos oppilaalla ei tulisi olemaan omaa ideaa. Ja siihenhän jäi myös koukkuun sitten. Syntyi avaimenperiä.

Kurssia varten syntyi myös havaintomateriaaliksi makrameeranneke nahkajäljitelmänauhasta.  

Ja kyllä! Jos kaikki menee nyt hyvin ja minä en sairastu tai joku muu perheestä sairastu vakavasti ja bussit kulkee aamulla ja ja.. ja mitään estettä ei tule, niin HUOMENNA on tämän koulutuksen VIIMEISEN harjoittelun VIIMEINEN opetustunti! Uskomatonta, että tähän tosiaan ollaan tultu. Eihän tässä puutu enää ku..... Gradu ja osa sivuaineesta *IRVISTYS* ei tässä ihan toimettomaksi vielä pääsekään. Mutta yksi iso etappi sitten osaltaan ohi!

Kokeilulapaset ja syksyn värejä

Kiirettä on taas riittänyt, kun harjoittelu on käynnissä täyttä häkää. 

Onneksi koulujen syyslomaviikko antoi pienen hengähdystauon viimeisten viikkojen raatamiselle. Tuntisuunnitelmien kanssa kun on aikaa vierähtänyt pitkälly yöhön asti toisinaan. 

Onneksi meillä on ollut hyvä tiimi, jossa mukana muun muassa juuri blogin perustanut Henna, joka toimi alku osan harjoittelua parinani. 

Omista töistä en ole saanut kuvia otettua, sillä kuvaamisaikaa olisi ollut vain iltapimeässä ja eihän minun kameralla mitään kuvia tässä lokakuun sateessa saa. 

Siksipä valjastinkin jälleen kerran sukulaisapua kehiin, kun sitä oli saatavilla. Rakas joulupukki, tuo minulle yhtä hyvä kamera, kuin pikkusiskollani! Sisko kokeili uutta kameraansa ja aivan ihania kuvia kyllä tuli, eikös?!

Nämä lapaset siis syntyivät jo loppukesästä, kun tilattuja sukkia varten kokeilin Ullaneuleen karoteenisukkien mallikertaa. Itse sukat ovat viimeistä kärkikavennusta vaille valmiit.. 

The little teepee

Meillä lapset ovat innokkaita majanrakentajia. Patjoja raahataan alakerran varastosta ja kaapit räjäytetään majanrakennustarpeiden toivossa yhtenään. Niinpä äiti intoutui miettimään pysyvämpää ratkaisua. Tätä ehdittiin jo odottaa, kun äiskän koulukiireet haukkasivat taas ison osan viikkoa. Nyt on tiipiin avajaiset pidetty ja luvan kanssa murusteltu piirakkaa lastenhuoneessa. 

Siivouspäivänähän kaikki parhaat ideat tulivat, niin tämäkin. Oikeastaan sinä siivouspäivänä, kun nuo pari viikkoa sitten postatut kirjaintaulut syntyivät. Niiden värimaailmasta lähdin suunnittelemaan tiipiitä lapsille. Värien lisäksi lähtökohtana oli se, että tiipiin on oltava pieni, sillä tilaa tässä kämpässä ei kovin runsaasti ole. Tiipiin  piti olla koottava ja kankaan irrotettavissa pesuun. 

Ikean kangasvalikoimasta löytyi jälleen sopuhintaista ja silmää miellyttävää sekä kestävää markiisikangasta. Seiskojen kankaanpainantajakson innottamana mustavalkoiseen Sofia-kankaaseen kehittelin vähän inkkarimaista kuviointia teippitekniikalla. Helppoa ja kivaa!

Tiipiistä tuli siis neliön kokoinen. Koon määritti tila sekä se, että harjanvarsia saa 150 cm pitkänä. Nelikulmaisuus tuntui kätevimmältä ratkaisulta

Tiipiitä varten hankittiin:

3 m. Ikean Sofia-kangasta

130 cm mustaa lakanakangasta

4 harjanvartta

Varastosta löytyi:

kankaanpainovärejä ja maalarinteippiä

Tiipiin ohje:

Kankaiden leikkuu: Kuvion kohdistaminen Sofia-kankaalta  onnistui niin, että kaksi reunimmaista kolmiota leikattiin toiselta hulpioreunalta ja keskimmäinen toiselta.  Näin kankaan menekkikin minimoitui. Myös tiipiin etukappaleen saa leikattua jäljelle jäävästä kankaasta. Lakanakankaasta sopivat palat saa näppärästi repimällä.

Kankaan maalaaminen: Teipattiin valkoiselta raidalta halutut alueet piiloon ja paljaaksi jääneille alueille sudittiin siveltimellä kankaanpainoväriä. Kuivumisen jälkeen kiinnitys silittämällä n.1 min./ kohta.

Ompelu ja tiipiin kokoaminen:

1. Huolittele keppikujien päädyt: Käännä sekä ylä, että alapäädyn saumanvarat nurjalle puolelle kaksinkerroin ja ompele suoralla ompeleella.

2. Huolittele tiipiin kolmioden kärjet taittamalla saumanvarat nurjalle (Tarvittaessa myös alaosat)

3. Tee etuosa valmiiksi.

- Tee kanttinauha oviaukon reunaan siten, että käännät ensin 2,5 cm molemmilta reunoilta kankaan keskelle ja silität, viimeiseksi vielä taitat nauhan keskeltä ja silität.

- ompele silitetyt nauhat oviaukon reunoihin siten, että kankaan reuna jää silitetyn nauhan väliin.

- Ompele teltan etuosan yläosa ja alaosa oikeat puolet vastakkain yhteen siten, että saumakohtaan tuleva läppä kiinnittyy samalla ompeleella.

4. Ompele tiipiin sivut toisiinsa oikeat puolet vastakkain siten, että kepeille tuleva kuja ommellaan samalla omepeleella. Kun kiinnität etuosaa, pidä huoli, että etuosan läppä kääntyy alaspäin. 

Käytä tässä saumuria, jos mahdollista. Näin teltan sisäpuolelle ei jää huoliteltavia reunoja.

Pujota kepit kujiin ja pingota tiipii oikean kokoiseksi. Pujottele naru keppien lomitse siten, että teltta pysyy tukevasti pystyssä.

Sisustusyynyjen tuunausta syventävän harjoittelun merkeissä

Syventävään harjoitteluun valmistautuminen on kaivanut kankaan painajan minusta jälleen esiin. Hirvittäähän tuo omilla väreillä harjoitella, kun ne ovat mallia askartelutarvikeliike ja maksavat hirrrveesti. Mutta kivaa on ainakin ollut. Onneksi Ikea auttaa jälleen ja harjoituksissa käytetyt koristetyynyliinat eivät ole kukkaroa paljoakaan keventäneet.

Tässä aikaansaannoksia.

Käytin näissä tyynyissä teippi&tela tekniikkaa sekä ihan pelkkää kankaalle maalaamista erilaisilla siveltimillä. Tässä on siis vain kaksi tyynyä, joissa molemmissa on teipattu mustavalkoinen puoli sekä maalattu värikäs puoli. Elikkäs voipi sitten olkkarin tyynyjä käännellä tunnelman mukaan. 

Tuo räikeämpi maalaustapaus herätti keskustelua pienten apurieni kanssa, kun en ollut tulokseen oikein tyytyväinen. Esikoinen sanoi, että ei se haittaa, se on ihan kiva. Nuorimmainen oli sitä mieltä, että se on ihan hyvä, kun sen voi laittaa toisinpäin.. :)

p.s kuvan heikosta laadusta voisi tehdä oman postauksensa...

Syyskuun ABC

Niin se vaan elokuu taittui taas syyskuuksi. Vaikka ajatus pitkästä pimeydestä saattaa masentaakin, toisaalta on ihanaa laittaa illalla kynttilöitä palamaan ja fiilistellä pimeitä iltoja. Kiirettä riittää, kun on kolmen lapsen vanhempainiltoja, oma (VIIMEINEN) harjoittelu, graduaihettakin on vähän jo hahmoteltuna.. Jotain kuitenkin aina joskus ehtii tekemään.

Ekaluokkalaisen sängyn päällä on tällä hetkellä tyhjä valkoinen seinä. Jotain piti siihen keksiä. Tigerista tarttui mukaan tällaiset pehmeät kirjaimet, joista sitten ajattelin jotain keksiä. 

Mustien aakkosten vokaalit saivat punaisen pienoismallimaalin pintaansa ja kirjaimet jaettiin kolmiin kehyksiin, kun yksiä riittävän isoja ei ollut vapaana. Aika kivat tuli näinkin. Pääsee ekaluokkalainen kertaamaan aakkosia, vaikka taitaa ne kyllä jo osata. 

Matonkuteen jämiä on kiva virkkailla, sillä niistä saa nopeasti valmista. Taistelu sähköjohtojen näkymistä vastaan on välillä ihan toivotonta. Tällä kertaa valmistui kori yöpöydälle. Korin pohjassa olevasta reiästä saa kätsysti vedettyä kännykän laturin korin sisäpuolelle niin, ettei se loju pöydällä näkyvissä. Kannenkin tähän voisi halutessaan tehdä. Keittiössä pyörinyt liitutaulusydän päätyi koristamaan tätä koria.

LOPPUKEVENNYS! Tällainen helmi löytyi vanhempainillassa päiväkodin seinältä. Ihana! <3

Tekstiilejä, joilla on tarina II

Joskus harmittaa, että lahjaksi menneitä käsitöitä ei ole tullut kuvattua. Itselleni ainakin itse tehdyn käsityön lahjaksi antaminen ja samoin saaminen, tuntuu todella henkilökohtaiselta huomionosoitukselta. Kun tekee toiselle käsityötä lahjaksi, pyrkii tavoittamaan jotain toisen ihmisen olemuksesta. Koska lahja on usein yllätys, sitä antaessa jännittävää on, onko toisen ihmisen tavoittaminen onnistunut. Joskus olen myös kokenut, että en osaa alkaa tekemään mitään tai sen mitä tekee, on oltava hyvin neutraalia.

Omista töistä löytyy myös sellaisia, jotka pitkästä aikaa nähdessä herättävät muistoja tilanteista, joissa ne ovat syntyneet. Usein esimerkiksi vanhat ihmiset pystyvät palaamaan menneisiin aikoihin juuri käsitöiden kautta. Käsien kautta sen aikainen elämä on tullut konkreettiseksi. Vanhoja käsitöitä tutkimalla tai niiden kuvia katselemalla menneitä asioita on helpompi palauttaa muistiin. 

Eräänä jouluna tehtailin kravatteja teemalla "elämäni miehille". Kuvan kravatti tuli omalle aviomiehelleni. Samasta kankaasta valmistuivat kravatit myös isälle sekä appiukolle. Vaikka kangasvalinta kaikissa krakoissa oli sama, jokaisesta tuli erilainen. Pienillä muutoksilla, kuten kirjontalangan värillä ja kirjontakuviolla pystyi kravatin olemukseen vaikuttamaan melko paljon. Kankaasta jäi myös paloja, joista keksin valmistaa rintakorut äidille ja anopille. Koruihin helmiä valitessa toistui sama, kuin kirjontalankojen kanssa, pienet valinnat muuttivat korut (mielestäni) omistajiensa näköiseksi. 

Ehkäpä nämä perttiperussukat muistetaan myöhemmin siitä, että lanka on synttärilahjaa anopilta. Anoppi oli mieheni kanssa ruokaostoksilla, kun he yhdessä olivat bonganneet langan, joka heidän mielestään oli ihan minun värinen. Ihanaa! <3 Toinen tekeillä oleviin sukkiin liittyvä tarina on se, että halusin tehdä perussukat, joita voi neuloa iltaisin puolinukuksissa sohvalla. Meillä nääs lapset haluavat, että joku aikuinen on olkkarissa, kun he nukahtavat. Luulen että yhtenä iltana olin jo melkein unessa, ja sukka vain eteni puikoilla

..

Tekstiilejä, joilla on tarina I

Käsityötuotetta määritellään usein sen toimivuuden tai käytännöllisyyden kautta. Ajatellaan, että käsityö peittää, suojaa, lämmittää tai koristaa, mutta samalla sillä on myös jokin hyötyä tuottava virka, joka erottaa sen taiteesta tai askartelusta (mm. Kouhia 2011).

Oletteko huomanneet, että kun käsitöitä tekee ja niihin käyttää aikaa, niille syntyy usein myös oma tarina. Itselläni tämä liittyy vahvasti etenkin käsitöihin, joita olen antanut lahjaksi. Lahjaksi tulevaa tuotetta suunnitellessa tuotteen tuleva omistaja on koko prosessin ajan mielessä. Käsitöitä tehdessä ei muista vaikkapa siskon kanssa tapahtuneita kinasteluja, vaan kaikki hauskat ja ihanat asiat lahjan saajasta tulevat mieleen. Todellista positiivisuusterapiaa, eikö?!

Usein koulukäsitöitäkin annetaan lahjaksi. Erityisen hellyyttävältä on tuntunut tutkia omia vanhoja ala-asteen aikaisia käsitöitä, joita on säilynyt vain muutamia. Luultavasti kaikkein vanhin todiste erittäin orastavasta käsityötaidosta on äitienpäivälahjaksi valmistunut neulottu tossu. Tähän säilyneeseen tossuun liittyy monia tarinoita. Värivalinnat ovat aika hauskat ja niitä pohdittiinkin yhdessä parhaan ystävän kanssa. Uskoin, että oma äitini pitäisi violetista ja ystäväni taas, että hänen äiti oranssista. Siispä päätimme yhdistää äitiemme oletetut värimaut, bestiksiä kun oltiin. Ystävän tekemien tossujen värit tulivat käänteiseen järjestykseen. Toinen muisto on tietenkin se tuskainen neulomaan opettelu, kun silmukat putoilivat ja tuskastuttavassa loppuvaiheessa toista tossua teki mieli venyttää, että se olisi jo "valmis". Lisäksi tossujen tekoa sävytti koko ajan se, että se oli tulossa lahjaksi. Pohjan pituutta piti hieman arvioida ja verrata omaan jalkaan, että se olisi äidille juuri sopiva. 

Joskus käsitöihin voi liittyä kipeitäkin muistoja. Pienenä menehtyneeseen veljeeni liittyy ainakin kaksi käsityötarinaa: hirsimökkitekniikalla tehty tilkkupeite sekä hieman muotopuolet lapaset. Tilkkupeitosta olen edelleenkin aika ylpeä. Sen värivalintaa ja suunnittelua pohdin tarkkaan. Peiton tekoa sävytti toivo siitä, että vastasyntynyt pikkuveli, peiton tuleva omistaja, kestäisi rankat hoitojaksot sairaalassa. Niin pikkuveli seliviskin ja sai käyttää peittoa päiväpeitteenään melkein kolme vuotta. Kun veljeä ei enää ollut, isä löysi peiton vuosien jälkeen kaapista ja palautti sen minulle. Vaikka kyseinen peite ei ole lähelläkään oma nykyistä sisustusmakuani, en ole raaskinut laittaa sitä kaapin perälle, vaan se on kulkenut omien lasteni vauva-ajan mukana. Tällä hetkellä se on nuorimmaisemme päiväunipeittona.

Elämäni ensimmäinen lapanen oli se pakollinen lapanen, joka ainakin meidän ala-asteella tehtiin viidennellä luokalla. Mittasuhteet eivät tainneet olla ihan kohdillaan ja peukalo oli hirvittävän pieni ja aivan liian ylhäällä. Muistan itsekin lohdutelleeni itseäni silloin, että tärkeintä ei ehkä ole se, että lapaset olisivat tosi hienot, vaan että olen tehnyt ne veljeä ajatellen.

Onko sinulla jokin käsityö, joka herättää muistoja?

Penkkejä odotellessa..

Kolhiintunut keittiönpöytämme on kyllästyttänyt minua jo pidemmän aikaa. Myös tummanruskea väritys on häirinnyt silmääni. Pöydän ja sen kaveriksi ostettujen penkkien malli sen sijaan on miellyttänyt edelleen kovasti. Täyspuinen kalusto oli kuitenkin käsiteltävissä, joten mitäpä sitä hyvästä kuitenkaan luopumaan. 

Kuulostaa ihan siltä, että tuumasta toimeen... mutta todellisuushan on toinen. Kolhuja on välillä siedetty ja välillä peitelty kivoilla pöytäliinoilla. Tänä kesänä vihdoin huomasin lomassa aukon, jonka pystyi sopivasti täyttämään pöydän hiomisella.

Aluksi en edes oikein tiennyt mitä halusin: maalatako vaiko petsata/vahata. Kun sain pöydän kantta hiottua, totesin, että haluan kauniin puukuvion näkyviin, joten maalaus ei tullut kysymykseen. Tämä tarkoitti sitä, että hiomiseen varattu aika varmaan kymmenkertaistui. Pöydän kannessa oleva lakkaus istui erittäin tiukassa ja pikku Boschini ei oikein soveltunut ison tason hiomiseen. Pelkän kannen hiomisessa puupinnalle meni ehkä kymmenen tuntia. Vähän kokeneemmat varoittelivat, että koneeni ei taida olla ihan oikeanlainen siihen hommaan. 

Kun hionta oli suoritettu, seuraava kysymys oli, haluaisinko pöydän jäävän kauniin puunväriseksi. Puulajiksi jo aiemminkin tässä blogissa mainittu veljeni veikkasi saarnia. Penkit ovat kuitenkin mäntyä, joten värittömällä käsittelyllä tiedossa olisi ollut ajan kuluessa eriväriseksi kellastuneet kalusteet. Siksi päädyin käsittelemään pöydän (ja joskus tulevaisuudessa penkitkin) Osmo Colorin Lumi-puuvahalla. Näin pöytä sai valkoisen sävytyksen. Tulevaisuus näyttää sitten onko pöydän ja penkkien sävyssä eroa.

Osmo Colorin puuvaha osoittautui oivalliseksi tuttavuudeksi. Koska puutyöt ovat uutta aluevaltausta minulle, käytin  veljeni lisäksi myös anopin konsultaatiopalveluita. Hän vinkkasi, että vaha kannattaa levittää vanhasta lakanasta leikatulla rätillä. Tällöin ei jää siveltimen jälkiä ja väri on tasainen. Vinkki olikin erittäin toimiva! Värin levitys onnistui ensikertalaiseltakin hyvin. Vahasin pöydän osat kahteen kertaan ja tulos on puolipeittävä. 

Pieni kriisihetki oli, kun onnistuin potkaisemaan lähes täynnä olevan vahapurkin kumolleen. Vaha kaatui onneksi sanomalehtien päälle, mistä sain suurimman osan kipattua takaisin purkkiin ja loput vetelin tyynesti suoraan lattialta pöydän pintaan. Varpaathan siinä touhussa tuli vahattua. 

 

Kaikkihan ei ole täydellistä kuvanottohetkellä: Sipulipussi on purkautumassa ja tietokoneen johto on halunnut myös mukaan. Näin meillä. Mitä teillä piilee kuvien takana, todellisuudessa?

Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen, vaikka parannettavaakin jäi penkkejä varten. Opin ainakin sen, että paksujen lakkapintojen kokonaan hiomiseen tarvitaan kunnon välineet ja rutkasti kärsivällisyyttä sekä näin helteillä litroittain vettä ja uimareissuja. Kärsivälliset naapuritkaan eivät ole pahitteeksi. 

Ryskähommia: Luvattu eurolavaprojekti

Kesäloman viimeinen yhteinen viikko alkaa olla ohi ja eurolavaprojekti makuuhuoneessamme on myös loppusuoralla. Kuten minä ensimmäisen kerran eurolavasänkyjä nähtyäni, myös mieheni suhtautui eurolavasuunnitelmaan aluksi melko epäilevästi. Visuna miehenä pienet kulut kuitenkin veivät voiton epäluuloista ja lopputulos onkin nyt mieheni ja minun yhteistä trashdesigniä.

Eurolavat löytyivät Espoosta Suomenojan K-Raudan puutavaravarastolta hintaan 2.45€/ kpl. Ystävällisen naapurin Caravelleen niitä mahtui mukavasti viisi kappaletta. Neljästä tuli sänky ja yhdestä puolikkaasta yöpöytä. 

Lavat hiottiin kevyesti patjojen alta näkyvistä osista niin, ettei tikkuja tartu käytössä. Alunperin tarkoituksenani oli maalata/öljytä lavat valkoiseksi, mutta tässä vaiheessa mieheni astui suunnitelmakuvioihin mukaan ja penkoi vanhoja maalivarastojamme. Maalaukseen sopi oivallisesti jämäpurkki tummanharmaata (melkein mustaa) sisäseinämaalia, jota meillä oli varastossa parin vuoden takaa. Väri oli onnistunut kompromissi siinä mielessä, että vanhan maalin loput saatiin hyvään käyttöön. Idea kierrätysmateriaalisängystä säilyi! Lavoista tarvi maalata vain patjan alta näkyviin tulevat osat. Lavojen kulmiin nakuttelin pienet muoviset tassut ja varmimmaksi vakuudeksi vielä liimasin Ikean huopatassuja lisäksi.

Yöpöytä suunniteltiin lavojen tasolle ja niiden jatkeeksi. Pöydän kanneksi valittiin vaalea vaneri mustan rungon vastakohdaksi. Vanerin leikkautin uutena Bauhausissa ja se ruuvattiin alakautta kiinni, ettei ruuvinjälkiä tulisi näkyviin.

Vaikka en olekaan aivan siivousnatsi, niin eurolavasängyssä mietitytti eniten siivottavuus. Sen vuoksi matalampi sänky yhdellä lavakerroksella osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Imuroidessa ja mopatessa lavoja voi hieman nostaa yksitellen ja siivous sujuu kohtuullisin ponnistuksin.

Tykkään kyllä makuuhuoneemme uudesta ilmeestä! Aiemmin täällä esitelty torkkupeitto pääsee aivan eri tavalla oikeuksiinsa tässä ympäristössä ( valkoinen päiväpeite edelleenkin on harmittavan ruma ja ruttuinen..) Vaikka olen luvannut, että tässä kämpässä ei enää sisusteta, niin pienellä budjetilla aina voi, eikö vain? Haaveenani on saada tehtyä yöpöydällä näissä esiintyvän kukkaruukun tilalle hieman isompi "betoniruukku" siten, että kuorrutan vanhan muovisen tms. kukkaruukun kiviefektispraylla tai sivelen pintaan saumausainetta. Muitakin keinoja varmasti olisi betonin jäljittelyyn. Aito betoni voisi olla vähän raskas sisäkäyttöön..

Pakko vielä laittaa tähän kuvat makuuhuoneesta ennen ja jälkeen :)

Lankatekniikoiden käsikirja

Otsikko antaa sellaisen kuvan, että koukut ja puikot olisivat näin heinäkuun helteissä heiluneet, mutta ehei. Sen sijaan olen tehnyt (lähes) uutta aluevaltausta puutöiden parissa. Naapureita on häiriköity koko viikko hiomakoneen äänellä, kun olen yrittänyt päästää keittiön pöytää vanhoista lakoista. Tiukassa oli, mutta voiton puolella pian ollaan! Ihan vähän olen ehtinyt myös toteuttaa lupaamaani eurolavaprojektia, sittenpähän näette.. ( ehkä, jos joskus valmista tulee ;) )

Koska ryskähommista ei ole valmista kerrottavaa, päätän nyt keskittyä tässä postauksessa kehuskelemaan vanhoilla saavutuksillani. Onneksi joukossa on myös muiden hienojen käsityöihmisten saavutuksia, joten ihan pelkkää omakehua ei ole luvassa.

Viime joulunalla ilmestyi Tammelta Ritva Koskennurmi-Sivosen toimittama Lankatekniikoiden käsikirja. Nimensä mukaan kirja esittelee erilaisten lankatekniikoiden perusteita sekä niistä sovelettuja ohjeita. Mukana on kymmenen virkkaukseen perustuvaa tekniikkaa, kinnasneulatekniikkaa, erilaisia pitsitekniikoita sekä solmu- ja verkkotekniikoita. Monet kirjassa esitellyt ohjeet ovat raikkaita ja moderneja versioita ikivanhoista ja perinteisistä sekä uudemmista lankatekniikoista.

Kirjan toimittaja FT Koskennurmi-Sivonen  on yliopistolehtori, joka opettaa Helsingin yliopistossa ja on vetänyt muun muassa Erikoislankatekniikoiden kurssia, jossa minäkin olin syksyllä 2012 mukana. Kurssi kuuluu käsityönopettajaopintojen valinnaisiin opintoihin ja siitä huolimatta, että en ole kokenut itseäni kovin näpertelijätyypiksi, halusin ehdottomasti mukaan kurssille. Tarkoitukseni oli kerrankin tehdä jotain pientä ja kokeilla kuinka pökkelösormeni taipuvat näpertelyyn. Kurssin alussa meille kerrottiin meneillään olevasta kirjaprojektista, johon haluttiin mukaan uusia tapoja käyttää vanhoja tekniikoita. Kurssilla tehtävillä töillä oli mahdollisuus siis päästä mukaan kirjaan, jos kustantaja ja toimittaja sekä tietysti itse työn tekijä olisivat halukkaita. 

Kurssi sinänsä oli ehkä hienoimipia kursseja koko käsityötieteenopinnoissa. Kurssin vetäjä on ehdottomasti yksi parhaista opettajista ja luennoitisjoista, joihin olen opinnoissani törmännyt. Kuitenkin, kuten usein, kurssityön suunnittelu ja palauttaminen jäi minulla kiireiden keskellä viime hetkeen. Vielä palautusta edeltävänä päivänä olin varma, että en ehdi edes aloittaa työtä, mutta niin vain syntyi ommeltuna pitsinä rannekoru, jonka ehdin palauttaa oikeaan aikaan. Hämmästys oli suuri, kun kustantaja halusi korun kirjaan. 

Lyhyesti ommellusta pitsistä: Ommeltu pitsi tekniikkana on tunnettu ainakin 1500-luvulta lähtien, jolloin pienisilmäisten ja ohuiden neulojen valmistus mahdollisti hienojen pitisen ompelemisen. Pitsi valmistetaan ompelemalla erillisellä langalla joko moninkertaisen tiiviin kankaan tai esim. muovin päälle suunnitellulle kuviolle tukilangasta "kehykset". Kehysten sisälle kuvio täytetään halutuilla pistoilla. Kun työ on valmis, tukilangat irrotetaan alustasta ja pitsi on valmis käyttöön sellaisenaan tai koristeeksi suunniteltuun työhön. Perinteisesti materiaaleina on siis käytetty ohuita, yleensä valkoisia lankoja ja tuloksena on hienoa pitsiä. Omassa työssäni käytin helmenvalkeaa helmilankaa ompeluun ja hopeoitua kuparilankaa kehyksiin sekä lisäksi koriteena myös turkooseja helmiä.

Kuva: Lankatekniikoiden käsikirja s. 141 

Tässä siis pieni esittely omalta osaltani Lankatekniikoiden käsikirjasta. Vaikka monet tekniikat pohjautuvat pienen näpertämiseen, kirja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen myös suurempien linjojen ihmisille. Monista tekniikoista esitellään versio, jonka kanssa pärjää pökkelösormikin. Ja mikä estää kokeilemasta kirjassa esiteltyjä tekniikoita muillakin materiaaleilla ja tekniikoita yhdistämällä?

Kiinnostaisiko ommellusta pitsistä lukea enemmän? Oma haaveeni on ollut, että ehtisin kokeilla enemmänkin ommellun pitsin mahdollisuuksia. Nyt kun kokeilut ovat jääneet tuohon yhteen versioon