Ryskähommia: Luvattu eurolavaprojekti

Kesäloman viimeinen yhteinen viikko alkaa olla ohi ja eurolavaprojekti makuuhuoneessamme on myös loppusuoralla. Kuten minä ensimmäisen kerran eurolavasänkyjä nähtyäni, myös mieheni suhtautui eurolavasuunnitelmaan aluksi melko epäilevästi. Visuna miehenä pienet kulut kuitenkin veivät voiton epäluuloista ja lopputulos onkin nyt mieheni ja minun yhteistä trashdesigniä.

Eurolavat löytyivät Espoosta Suomenojan K-Raudan puutavaravarastolta hintaan 2.45€/ kpl. Ystävällisen naapurin Caravelleen niitä mahtui mukavasti viisi kappaletta. Neljästä tuli sänky ja yhdestä puolikkaasta yöpöytä. 

Lavat hiottiin kevyesti patjojen alta näkyvistä osista niin, ettei tikkuja tartu käytössä. Alunperin tarkoituksenani oli maalata/öljytä lavat valkoiseksi, mutta tässä vaiheessa mieheni astui suunnitelmakuvioihin mukaan ja penkoi vanhoja maalivarastojamme. Maalaukseen sopi oivallisesti jämäpurkki tummanharmaata (melkein mustaa) sisäseinämaalia, jota meillä oli varastossa parin vuoden takaa. Väri oli onnistunut kompromissi siinä mielessä, että vanhan maalin loput saatiin hyvään käyttöön. Idea kierrätysmateriaalisängystä säilyi! Lavoista tarvi maalata vain patjan alta näkyviin tulevat osat. Lavojen kulmiin nakuttelin pienet muoviset tassut ja varmimmaksi vakuudeksi vielä liimasin Ikean huopatassuja lisäksi.

Yöpöytä suunniteltiin lavojen tasolle ja niiden jatkeeksi. Pöydän kanneksi valittiin vaalea vaneri mustan rungon vastakohdaksi. Vanerin leikkautin uutena Bauhausissa ja se ruuvattiin alakautta kiinni, ettei ruuvinjälkiä tulisi näkyviin.

Vaikka en olekaan aivan siivousnatsi, niin eurolavasängyssä mietitytti eniten siivottavuus. Sen vuoksi matalampi sänky yhdellä lavakerroksella osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Imuroidessa ja mopatessa lavoja voi hieman nostaa yksitellen ja siivous sujuu kohtuullisin ponnistuksin.

Tykkään kyllä makuuhuoneemme uudesta ilmeestä! Aiemmin täällä esitelty torkkupeitto pääsee aivan eri tavalla oikeuksiinsa tässä ympäristössä ( valkoinen päiväpeite edelleenkin on harmittavan ruma ja ruttuinen..) Vaikka olen luvannut, että tässä kämpässä ei enää sisusteta, niin pienellä budjetilla aina voi, eikö vain? Haaveenani on saada tehtyä yöpöydällä näissä esiintyvän kukkaruukun tilalle hieman isompi "betoniruukku" siten, että kuorrutan vanhan muovisen tms. kukkaruukun kiviefektispraylla tai sivelen pintaan saumausainetta. Muitakin keinoja varmasti olisi betonin jäljittelyyn. Aito betoni voisi olla vähän raskas sisäkäyttöön..

Pakko vielä laittaa tähän kuvat makuuhuoneesta ennen ja jälkeen :)

Lankatekniikoiden käsikirja

Otsikko antaa sellaisen kuvan, että koukut ja puikot olisivat näin heinäkuun helteissä heiluneet, mutta ehei. Sen sijaan olen tehnyt (lähes) uutta aluevaltausta puutöiden parissa. Naapureita on häiriköity koko viikko hiomakoneen äänellä, kun olen yrittänyt päästää keittiön pöytää vanhoista lakoista. Tiukassa oli, mutta voiton puolella pian ollaan! Ihan vähän olen ehtinyt myös toteuttaa lupaamaani eurolavaprojektia, sittenpähän näette.. ( ehkä, jos joskus valmista tulee ;) )

Koska ryskähommista ei ole valmista kerrottavaa, päätän nyt keskittyä tässä postauksessa kehuskelemaan vanhoilla saavutuksillani. Onneksi joukossa on myös muiden hienojen käsityöihmisten saavutuksia, joten ihan pelkkää omakehua ei ole luvassa.

Viime joulunalla ilmestyi Tammelta Ritva Koskennurmi-Sivosen toimittama Lankatekniikoiden käsikirja. Nimensä mukaan kirja esittelee erilaisten lankatekniikoiden perusteita sekä niistä sovelettuja ohjeita. Mukana on kymmenen virkkaukseen perustuvaa tekniikkaa, kinnasneulatekniikkaa, erilaisia pitsitekniikoita sekä solmu- ja verkkotekniikoita. Monet kirjassa esitellyt ohjeet ovat raikkaita ja moderneja versioita ikivanhoista ja perinteisistä sekä uudemmista lankatekniikoista.

Kirjan toimittaja FT Koskennurmi-Sivonen  on yliopistolehtori, joka opettaa Helsingin yliopistossa ja on vetänyt muun muassa Erikoislankatekniikoiden kurssia, jossa minäkin olin syksyllä 2012 mukana. Kurssi kuuluu käsityönopettajaopintojen valinnaisiin opintoihin ja siitä huolimatta, että en ole kokenut itseäni kovin näpertelijätyypiksi, halusin ehdottomasti mukaan kurssille. Tarkoitukseni oli kerrankin tehdä jotain pientä ja kokeilla kuinka pökkelösormeni taipuvat näpertelyyn. Kurssin alussa meille kerrottiin meneillään olevasta kirjaprojektista, johon haluttiin mukaan uusia tapoja käyttää vanhoja tekniikoita. Kurssilla tehtävillä töillä oli mahdollisuus siis päästä mukaan kirjaan, jos kustantaja ja toimittaja sekä tietysti itse työn tekijä olisivat halukkaita. 

Kurssi sinänsä oli ehkä hienoimipia kursseja koko käsityötieteenopinnoissa. Kurssin vetäjä on ehdottomasti yksi parhaista opettajista ja luennoitisjoista, joihin olen opinnoissani törmännyt. Kuitenkin, kuten usein, kurssityön suunnittelu ja palauttaminen jäi minulla kiireiden keskellä viime hetkeen. Vielä palautusta edeltävänä päivänä olin varma, että en ehdi edes aloittaa työtä, mutta niin vain syntyi ommeltuna pitsinä rannekoru, jonka ehdin palauttaa oikeaan aikaan. Hämmästys oli suuri, kun kustantaja halusi korun kirjaan. 

Lyhyesti ommellusta pitsistä: Ommeltu pitsi tekniikkana on tunnettu ainakin 1500-luvulta lähtien, jolloin pienisilmäisten ja ohuiden neulojen valmistus mahdollisti hienojen pitisen ompelemisen. Pitsi valmistetaan ompelemalla erillisellä langalla joko moninkertaisen tiiviin kankaan tai esim. muovin päälle suunnitellulle kuviolle tukilangasta "kehykset". Kehysten sisälle kuvio täytetään halutuilla pistoilla. Kun työ on valmis, tukilangat irrotetaan alustasta ja pitsi on valmis käyttöön sellaisenaan tai koristeeksi suunniteltuun työhön. Perinteisesti materiaaleina on siis käytetty ohuita, yleensä valkoisia lankoja ja tuloksena on hienoa pitsiä. Omassa työssäni käytin helmenvalkeaa helmilankaa ompeluun ja hopeoitua kuparilankaa kehyksiin sekä lisäksi koriteena myös turkooseja helmiä.

Kuva: Lankatekniikoiden käsikirja s. 141 

Tässä siis pieni esittely omalta osaltani Lankatekniikoiden käsikirjasta. Vaikka monet tekniikat pohjautuvat pienen näpertämiseen, kirja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen myös suurempien linjojen ihmisille. Monista tekniikoista esitellään versio, jonka kanssa pärjää pökkelösormikin. Ja mikä estää kokeilemasta kirjassa esiteltyjä tekniikoita muillakin materiaaleilla ja tekniikoita yhdistämällä?

Kiinnostaisiko ommellusta pitsistä lukea enemmän? Oma haaveeni on ollut, että ehtisin kokeilla enemmänkin ommellun pitsin mahdollisuuksia. Nyt kun kokeilut ovat jääneet tuohon yhteen versioon

Veljeni perheen kodissa

Kiva huomata, että vaikka itse olen keskittynyt viimeiset pari viikkoa ihan muihin asioihin, niin vierailijoita tällä sivulla on silti riittänyt! Ehkä ihmisillä on näin helteillä aikaa aurinkotuolin varjossa selailla blogisivuja. Tätä nykyaikaa!

Lomareissulla olen ehtinyt ihastella veljeni perheen kaunista kotia. Veljelläni on ollut taito tehdä puusta kaikenlaista jo pienestä pojasta asti. Hänen erikoisalaansa ovat kauniit puukot, joita on syntynyt muun muassa hänen vaimolleen lahjaksi sekä isällemme 50-vuotislahjaksi. 

Veljen vaimon valmistujaisjuhlan kunniaksi viime kesänä uuteen kotiin tehty terassin pöytä sai kaverikseen kaksi komeaa penkkiä. Eikös ole hienot! Tällaisen voisi tilata omallekin terassille, jos sellaisen joskus vielä omistaa.

Lopuksi vielä pari räpsyä takkiprojektin jälkeen syntyneistä lippiksistä. Vanhalla hyväksi havaitulla kaavallani tein parille pikkupoitsulle mustavalkoisesta Ikean kankaastsa lippikset ja koska Metsolan ruutufroteeta oli myös jäljellä sopiva pala, niin tein omille tytöille tupsulippikset.

Väsähtänyt ompelukaverini nukahti ompeluhuoneen lattialle :)