Panta myös pienemmälle neidille!

Isosiskon pannasta innostuneena nuorempi neiti esitti toiveen saada keltainen panta, jossa on iso valkoinen rusetti. Ja ei kun pantaa koukulle, kun noita käyttämättömiä pantoja riittää.

Virkkaus vie ihan mennessään, sillä se on niin helppoa ja nopeaa ja työt kulkevat näppärästi laukussa mukana. Eräänä päivänä jumituin neljäksi tunniksi naapuriin, kun avaimet olivat jääneet sisälle. Siinä rupattelun ja kahvittelun lomassa, avaimia odotellessa oli mukavaa kun laukussa sattui olemaan koukku ja lankaa.

Vanha panta ja uusi koukkupenaali

Tyttöjen vanhat pannat ovat olleet käyttämättömänä jo pitkän aikaa. Tästä johtuen päätin antaa pannoille uuden mahdollisuuden. Ylhäällä esimerkki valmistuneesta versiosta, jonka virkkasin piiloon hempeän keltaisella kevätvärillä ja lisäsin vielä virkatut helmet koristeeksi. Kuvanlaatu kännykkäkameralla illalla kuvattuna ei oikein ole kohdallaan..

Vieläkö siksak koukuttaa? Koukkupenaali syntyi tarpeeseen, kun tulevassa soveltavassa harjoittelussa yksi opetettavista aiheista on virkkaus. Vanhaa muovista ja risaa koukkumassia en sinne halunnut viedä edustamaan käsityönopettajaksi opiskelevaa!

Koukkupenaali syntyi jälleen Virkkurin innoittamana ja omilla mausteilla höystettynä. Ja uusi Virkkurihan on mennyt painoon ja ilmestyy ihan pian! Saapa nähdä mitä uutta ja inspiroivaa sieltä tällä kertaa löytyykään. Menee kyllä heti tilaukseen, varsinkin kun synttäripäivä koittaa samoihin aikoihin kirjan ilmestymisen kanssa.

Ameriikan pastilleja..

En näköjään voi vastusta herkkuja perjantaipäivänä. Niinpä mukaan tarttui bussimatkalle hieman naposteltavaa. Näitä en ole syönyt pitkään aikaan! Ja jotenkin nuo pastellinsävyt ovat alkaneet miellyttää silmää, vaikka kauan siinä on mennytkin. Pitäisikö kevääksi saada sisustukseen ja ehkä vaatteisiinkin mintunvihreää..?

No joo. Ehkä tuli tällainen höpöhöpöpostaus nyt. Sallittakoon.

Punontakokeilu harjoittelua varten

Käsityönopettajaopintoihin kuuluu soveltava harjoittelu, joka minulla on parhaillaan alkamassa. Teemana on kierrätysmateriaaleilla sisustaminen eri tekniikoin. Millaisilla tekniikoilla voisi saada jotain kivaa aikaiseksi? Cool Enough Studion Re Huhu tyyny innoitti kokeilemaan kankaalla punomista. 

Kokeilussa käytin vanhoja roskiskelpoisia verhoja. Toisessa verhossa oli lähtemätön tahra ja toinen oli paikoin haalistunut auringossa. Molemmat ongelmat sai helposti upotettua punontaan.

Värimaailma kokeilussa ei vastaa ihan omaa makua, mutta eihän sitä kokeiluun lempikankaita uskallakaan haaskata! 

Tätä tekniikkaahan voi käyttää muuhunkin! Pöytätabletteja, istuintyynyjä, vauvanpeittoja..!? Mitä sinä tekisit?

Villaa takkina ja mekkona

Edellisessä postauksessa viittasin jo viime syksyn takki- ja mekkoprojektiin. Niinpä rohkaistuin lisäämään karsitun version kurssia varten tekemästäni blogitekstistä. En tässä vaivaa lukijoita kaavoitus- tai ompeluteknisillä asioilla.

Villakangastakki

Villakangastakkiprojekti oli yksi viime syksyn suurimmista koulutöistä. En ole mikään pienen näpertelijä, vaan pikemminkin suurien ja rouheiden linjojen nainen. Siksi vaatetuskurssin valitseminen laajana oli minulle erityisen haastavaa. Näiden kuvien julkaisua mietin siksikin, kun niissä näkyy erittäin väsähtänyt opiskelija. KÄÄK.

                                                         

Takin suunnittelun lähtökohtana oli saada itselleni takki, jossa olisi muhkea huppu, mutta joka olisi muuten aika peruslinjainen.En oikein osaa käyttää kaulahuiveja, joten muhkea huppu saa suojata kaulaa ja niskaa.  

                                  

Miehustakangas ja vuori löytyivät Marimekon ystävämyynnistä.Musta miehustakangas on Marimekon toimikasraitaista villakangasta ja värikäs vuori Melonia. Kaavat olen piirtänyt itse omista peruskaavoista.

               

                          

                                  

Hupun asettelua ja takin linjojen arviointia.

Viimeiset ompeleet käsin takin helmaan

Hupun molemmat puolet. Väsähtänyt ompelija uusi takki päällä. 

                

Vuoriin kohdistettu Melooni.

Villakangasmekko      

            

Mekon suunnittelu lähti pala-ajatuksesta. Eurokankaasta löytyi keltainen kangas, joka ei ollut ollenkaan alkuperäisen suunnitelman värinen, mutta ihastuin tähän villaviskoosiin ja se vei mukanaan. Samaa kangasta on takin hupussa sekä alavaroissa.

Peruslinjaiseen mekkoon ilmettä tuovat leikkaussaumat ja taskut. Takana yksityiskohtana on näkyviin ommeltu metallivetoketju.

Villaa puikoilla, villaa kankaana..

Näin lomamaanantain kunniaksi laitan tänne taas jotain vanhempaa. 

Villasukkiahan pyörii aina silloin tällöin puikoilla, mutta itselleni en ole moniakaan tehnyt. Siksak-raidat ovat nyt olleet pinnalla ja etenkin mustavalkoisena tykkään. Nämä sukat ovat mustaa ja valkoista seiskaveikkaa. Ohjeen sovelsin netistä löytämästäni ohjeesta ja kirjoitin sen jopa ylöskin, mutta en tietenkään löydä mistään. Lisään tähän sen, jos lappunen vielä kävelee vastaan.

 

           

      

Ennen joulua tytöt kaipasivat uusia mekkoja  tulevia joulujuhlia varten. Olin visusti vannonut juuri koko syksyn kestäneen takki-ja mekkoprojektin jälkeen (josta en vielä ole tänne laittanutkaan..), että en kyllä aivan heti ompele yhtään mitään missä pitää istuttaa hiha, kiinnittää vetoketju tai vuorittaa. Tekisin vaan kaikkea helppoa ja kivaa trikoo-ompelua ennen joulua.. 

Muttammutta. Kaapissa pitkään pyörinyt äidiltäni saama villatoimikas alkoi kummitella mielessäni ja niin sitten eräänä iltana leikkasin tytöille mekot. Kaavat on sovellettu Suuri Käsityö-lehden ohjeesta. Koska jouduin sitten tosiaan vuorittamaan, istuttamaan hihat ja ompelemaan vetoketjut, koulukiireiden vuoksi mekot eivät ehtineet käyttöön ennen kuin jouluaattona. Silloin viimeistelin helmoja käsin kiireen kaupalla joulurauhanjulistuksen, viimeisten liinansilitysten ja joulupäivällisen välissä. Ehtivät kuitenkin!

Kuvanlaatu on taas surkea ja mekothan pääsisivät paremmin esille mallien yllä! Näissä kuvissa helmatkin tyylikkäästi kääntämättä.