Tänään on ainakin vielä intoa tehdä tätä blogia. Sunnuntaihan se oli, kun aloitin? Ja nyt on tiistai.
Harmillista miten vähän onkaan tullut kuvattua omia käsitöitä. Se onkin yksi syy, miksi olen jo jonkin aikaa harkinnut blogin aloittamista. Seuraavat kuvat ovat erittäin huonoja esimerkkejä blogikuvista siinäkin mielessä, että ne on otettu surkealla kännykkäkameralla.
Tänään on selkeesti trikoiden ja raitojen päivä.
Mekkoja mekkoja.. niitähän on mukava surautella.
Muutama vuosi sitten ihastuin Metsolan diagonaaliraitaisiin mekkoihin. Metsolan kankaita ei kaapista löytynyt, mutta kiva tästä tuli Marimekon trikoostakin. Taisin tehdä mm. paidankin poitsulle samalla tyylillä. Tämä kuva on siis räpsy, jossa selvästikään ei ole kuvattu itse mekkoa, vaan tuota ihanaa tyttöä , joka on piilotettu pallon taakse :) Mekkokin on jo kuvanottovaiheessa toisella käyttäjällä, kauluksesta huomaa. Muuten marimekon trikoo säilynyt kyllä hyvin.
Ja huom. jos jatkossa olen tehnyt noita diagonaalivirityksiä, niin olen ymmärtänyt riiputuksen merkityksen ennen helman ompelua. Tuolloin en vielä moista tiennyt ja ihmettelin kun se vaan ei asetu. Tässä kuvassahan helma ei onneksi näy :)
Tämä kuva laadultaan aivann yhtä loistavasti kuvattu kuin edellinenkin. Kuvassa siis Eurokankaan pystyraitaisesta trikoosta ommellut yökkärit tytöille jouluksi 2012. Kaava on omia virityksiä, aika hyvin onnistui.
Eurokankaan trikoo oli kyllä pettymys. Tietenkään en kiireissäni huomannut, että kankaassahan on pesuohje 30 asteessa. ARGH. Moisia trikoita en yleensä kelpuuta! Ja eihän nämä värit aivan yhtä kirkkaita olekaan käytön jälkeen, kuin tuossa Marimekon trikoossa. Metrihinta vaan oli paljon kalliimpi, Marimekon kangas näet oli Herttoniemen tehtaanmyymälästä palapussissa ostettua.
Nämä kaksi mekkoa pitäisi tietenkin nähdä asiakkaan yllä! Ja asiakkaathan ovat edellisten kuvien omat tytöt.
Mutta nämä siis joululahjoja 2013, joten ei ole tullut kuvattua neitien päällä näitä.
Ylempi mekko on Ikasyrin vinoraitaista joustocollegea, josta piti tulla tonttulakit jouluksi, mutta kangas oli niin ihanaa, että halusin jotain monikäyttöisempää.Varsinkin kun meidän hikipallerot eivät taaskaan jouluna suostuneet tonttuilemaan. On kuulemma liian kuuma!
Kaava on mekon peruskaavasta rinnan alta katkaistu ja alaosa tasaisesti levitetty. Tästä tomenpiteestä aikaansaatiin lerpattavat reunat sivut, jotka PITÄISI kuvata nuoremman neidin päällä, jotta laskeutuminen olisi ehkä havaittavissa.
Alempi mekko on Metsolan Wavea, jota olen kauan aikaa himoinnut ja opintotukiroposia laskenut, että milloin raaskii. Tämän mekon kaava on aikaansaatu levittämällä koko mekon peruskaavaa niin, että mekon lopullinen kaava lähentelee ympyrää. Aivan ympyrää nyt ei aikaiseksi saatu, kun tästäkin kankaasta piti tulla jotain aivan muuta kuin ympyrämekko.
Kovasti tytöt tykkäsivät jouluna näissä liehua
ja mukavahan tuota oli katsella.
... ja yksi paitakin on näköjään kuvattu..
Poitsun raglahihaisen kaavan nappasin eräästä kaavalehdestä. Ja sen kerran kun otan kaavan jostakin, niin pääntie osoittautui yllättävän pieneksi. Tai pää suureksi, sukuvika miehen puolelta ;) Mitä tästä opimme -> tee kaavat itse.
No muuten paita on taas omaa suunnittelua. Kankaat ovat Metsolasta, raitakankaasta en ole varma onko Metsolan omaa tuotantoa. Pääntie ja resorit tilkkupussista, joita ainakin ennen Metsolan myymälästä sai.
Voi että kun tykkään noista väreistä. Ja muutenkin.
...koiruuksia ja kisumirrejä, unikavereita tai automatkan seuralaisia!
Näitä on syntynt enemmänkin. Ensimmäinen yksilö on tuo ylempi, mäyräkoiran punaraitainen sukulainen, jonka ompelin naapurintytön yllätyssynttäreille, kun piti äkkiä jotain keksiä. Kangas onkin näköjään aiemmin olleiden yökkäreiden jämistä. Toinen puoli jotain keltaista jämäcollegea.
Sen jälkeen niitä sitten syntyikin. Helppoja, nopeita ja kivan näköisiä, ainakin mun silmään. Jokainen osaa pirtää kaavan itse. Mukavaa ja rentouttavaa puuhaa, vaikka lasten kanssa tekisi!
Alla olevan kisun kangas pojan paidan jämiä sekä oliivinvihreää metsolan froteeta toinen puoli.
.jpg)
